Marianna Ridderstad Marinoita ja pakinoita

Aktiivimallin lyhyt historia

Tänään osoitetaan mieltä aktiivimallia vastaan. Mallin viat on jo varsin yleisesti tunnustettu vähän joka puolella, myös niiden taholta, joiden mielestä laiskottelevien työttömien aktivointi on suunnilleen ainoa oikea lääke työttömyyden hoitoon.

 

Erityisen epäoikeudenmukaiseksi monet ovat mallissa kokeneet sen, että se leikkaa myös alinta työttömyysturvaa, peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea, jotka ovat vain muutamia satasia kuukaudessa.

 

Mutta miten tällaiseen malliin sitten päädyttiin? Vastaus löytyy valtiosihteeri Martti Hetemäen johtaman valtiovarainministeriön työllisyystyöryhmän muistiosta “Työllisyyden lisääminen ja työttömyyden keston lyhentäminen”, joka on päivätty 4.10.2016 (linkki muistioon on kirjoituksen lopussa).

 

Kuten työryhmän jäsen Ralf Sund on julkisuudessa kertonut, esillä oli neljä erilaista mallia, joiden oletettu työllisyyttä parantava ja työttömyysturvan menoja leikkaava vaikutus perustui työttömyysturvan keston porrastamiseen uudella tavalla. Nämä vaihtoehtoiset mallit löytyvät muistion Liitteestä 1, s. 38.

 

Liitteestä 1, kuten raportista yleensäkin käy ilmi myös se, että sekä mallit, että tukien leikkaamisen oletetut vaikutukset oli laskettu ensisijaisesti koskien ansiosidonnaista työttömyysturvaa.

 

Tämä on tärkeä seikka siksikin, että ns. Tanskan malli, johon aktiivimallia on julkisuudessa rinnastettu, on kuukausittaisen työttömyystuen euromäärältä paljon lähempänä ansiosidonnaista kuin pienintä suomalaista työttömyysturvaa. Tanskassa esimerkiksi tutkinnon valmistumisen jälkeen työttömäksi jäänyt akateeminen henkilö saa alussa noin 1200 euroa kuussa, kun taas Suomessa hän voi saada yhtä hyvin vain työmarkkinatuen eli verojen jälkeen noin 520 euroa kuussa, mikäli on esimerkiksi erehtynyt kustantamaan osan tutkinnostaan itse maksamallaan opintovapaalla, jolloin ns. työssäoloehto ei välttämättä täyty.

 

Vaikka malli siis valmisteltiin etupäässä tarkastellen ansiosidonnaista työttömyysturvaa, päädyttiin lopullisessa aktiivimallissa kuitenkin leikkaamaan kaikkea työttömyysturvaa, siis myös kaikkein pienintä eli työmarkkinatukea, joka verojen jälkeen, ilman lapsikorotuksia on noin 520 e/kk. Jos työtön ei saa töitä tai pääse (useimmiten työllistymisen kannalta yhdentekevälle) TE-keskuksen kurssille, aktiivimalli leikkaa työmarkkinatuesta 4.65 %, mikä on työttömälle noin 25 euroa vähemmän käteen kuussa.

 

25 euroa ei ehkä vaikuta paljolta, mutta monelle se on viikon ruokarahat, kaksi kuukausittaista terveyskeskusmaksua tai merkittävä osa välttämättömien lääkkeiden hankkimiskuluista.

 

Toisin kuin julkisuudessa on annettu ymmärtää, toimeentulotuki ei suinkaan kompensoi kaikkien pienintä työmarkkinatukea saavien tulonmenetystä. Jos perheessä on yksikin vaikka pientä palkkatuloa tai ansiosidonnaista nauttiva henkilö tai esimerkiksi velkainen omistusasunto tai auto, ylittyvät toimeentulotuen saamiseen vaadittavat tulorajat helposti, ja perheen toimeentulo laskee. Näiden ihmisten osalta kysessä on siis de facto pienimpien työttömyystukien ja samalla viimesijaisen perusturvan leikkaus.

 

Linkki: Valtiovarainministeriön työllisyystyöryhmän muistio 4.10.2016: “Työllisyyden lisääminen ja työttömyyden keston lyhentäminen”

 

JK. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että niin kauan kuin tässä maassa on yksikin työtön diplomi-insinööri, fyysikko, koodari tai bioalan tohtori, vikaa on rutkasti jossain muuallakin kuin työttömissä, ja näihin vikoihin olisi myös syytä puuttua samanlaisella innolla kuin nyt on lähdetty monen ihmisen viimesijaista perusturvaa leikkaamaan.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Toimituksen poiminnat