Marianna Ridderstad Marinoita ja pakinoita

Keskuskahvilan poikia

Wienissä osoitteessa Herrengasse 14 sijaitsee maineikas kahvila Café Central.

Paikka on kuuluisa siksi, että siellä tapasi, keskusteli, filosofoi ja juonitteli joukko miehiä, jotka määrittelivät Euroopan ja maailman menon vuosisadaksi eteenpäin.

Pelkästään tammikuussa 1913 kahvilassa isännöivät Adolf Hitler, Josif Stalin, Lev Trotski, Josip Broz Tito ja Sigmund Freud.

Keskuskahvilaa tukikohtanaan pitivät paitsi poliittiset aktivistit ja tieteentekijät, niin myös toimittajat sekä kirjallisuuden, taiteen ja filosofian, uutukaisen loogisen empirismin, edustajat. Monet tämän älymystön jäsenistä olivat juutalaisia.

Kun innokkaat nuoret poliitikot väittelivät kahvilassa ja tekivät suunnitelmiaan, tuliko kenellekään jokapäiväisiä asioitaan ympäristössä hääräävälle edes mieleen, mitä he tulisivat eläessään saamaan aikaan?

Moni varmasti ajatteli heidän intonsa nähdessään, että siinäpä taas yksi vallanhimoinen hölmö, joka puhuu puuta heinää.

Ajattelevathan monet nykyäänkin, ettei yhteiskunnallisiin asioihin osallistuminen tai aina edes äänestäminen vaaleissa maksa vaivaa. Ja totta kyllä: elämässä selviytyminen ylipäänsä tuppaa olemaan niin vaivalloista, että useimmat vain tahtovat antaa äänensä vaaleissa jonkin hyvän asian puolesta.

Kun ottaa huomioon, miten vaikeaa on saada useimmat ihmiset osallistumaan mihinkään mistä voisi seurata jotain epämukavuutta, on oikeastaan ihme, että mitään suuria yhteiskunnallisia liikehdintöjä on koskaan edes syntynyt.

Esimerkiksi ideologisia natseja ja kommunisteja oli alussa vähän – miten he saivat aikaan sellaisen kaaoksen?

Einstein tarkkanäköisenä totesi pahan vallalle riittävän ehdon olevan, etteivät hyvät ihmiset tee mitään.

Tavallisten ihmisten olisi pitänyt herätä ajoissa huomaamaan kehityksen todellinen suunta.

Mutta keskuskahvilassa puhuttiin paitsi politiikkaa, niin myös filosofiaa ja psykologiaa. Psykologia tieteenä oli vielä nuori, mutta Hitler, Trotski ja muut valtaa havittelevat tajusivat sen korostaman ihmismielen potentiaalin – ennen kaikkea miten sitä voitaisiin käyttää massojen hallinnassa.

Suurimmalla osalla ihmisistä lienee ollut sielussaan jonkinlainen ajan kasvatusmenetelmistä siinnyt sielullinen vamma, johon taitava manipuloitsija saattoi iskeä. Mutta se ei yksin vielä riittänyt, vaan tarvittiin otolliset olosuhteet. Työttömyyden ja köyhyyden aiheuttama eksistentiaalinen uhka tarjosikin sellaiset. Ihmiset olivat valmiita luottamaan vaikka sahapukkiin, kunhan se lupasi ruokaa ja rahaa.

Yhteiskunnalliset ongelmat olivat todellisia. Olivat silloin, kuten ovat nyt. Päättäjät edustivat useimmiten vanhaa, oman nuoruutensa maailmaa, ollen kyvyttömiä näkemään ympärillään tapahtuneita peruuttamattomia muutoksia, ajan merkkejä.

Kerrotaan, että kun sosialidemokraattien johtaja Victor Adler esitti Itävalta-Unkarin ulkoministerille kreivi Berchtoldille sodan puhkeamisen aikaansaavan vallankumouksen Venäjällä ja ehkä jopa syöksevän Habsburgitkin vallasta, tämä tokaisi vastaukseksi: – Ja kuka tätä vallankumousta johtaisi? Herra Bronsteinko, joka istuksii tuolla Café Centralissa? Bronstein oli Lev Trotskin käyttämä salanimi.

Päättäjät eivät tehneet tarpeellisia muutoksia ajoissa, vaan sen sijaan pyrkivät ignooraamaan tai tukahduttamaan epämieluisan yhteiskunnallisen keskustelun. Ja nuoret innokkaat vallanhaluiset poliitikot, taitavat propagandistit aseistettuna uusimman tieteen tiedoilla iskivät tähän rakoon.

Sen, ettei uusi vaihtoehto ollut sen parempi kuin vanhakaan, huomasi nopeasti siitä, ettei sekään sietänyt itseensä kohdistuvaa arvostelua. Kun valta kerran oli saavutettu, siitä pidettiin kiinni kynsin hampain.

Vaatii paljon nousta vastustamaan aina uusia käärmeöljykauppiaita. Silti jotkut yrittivät, eikä heille käynyt aina hyvin.

Kun kone kerran oli käynnistynyt, se jatkoi omalla painollaan tuhoisaan loppuun asti.

Ja aikanaan uusi aika tuo uudet koneet. Viimeistään sitten, kun edellisen tekemät tuhot ovat kunnolla peittyneet.

Totalitaristiset ideologiat nousevat aina uudestaan, sillä ne muuntuvat, jolloin ihmiset eivät tunnista niitä. Kun uusi hitler joskus nousee, yksi asia on varma: hän ei kutsu itseään natsiksi. Sen sijaan hän jämäkästi tuomitsee toisin ajattelevien vaaralliset käsitykset, karismaattisesti hymyillen lupaa oman ideologiansa ratkaisevat kaikki ongelmat, ja surullisesti hymyillen kertoo joutuvansa käyttämään pakkokeinoja saavuttaakseen tämän (itse määrittelemänsä) paremman maailman.

Ja tässä on keskuskahvilan köörin opetus meille kaikille:

että Hitlerin ja Stalinin kaltaiset hullut eivät nouse yhdessä yössä kuin sienet maasta, vaan kaikilla tapahtumilla on historialliset juurensa; miten pahasti kaikki voi lyhyessä ajassa mennä vikaan, ja miten vaikeaa objektiivisuus on.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Mielenkiintoinen historiallinen perspektiivi Mariannalta!

--

Kirjoitus on hyvin ajankohtainen, sillä olemme tällä hetkellä juuri kuvatun kaltaisessa tilanteessa: EU/Suomi-eliitti ("hyvikset") on täysin vieraantunut kansalaisten kokemasta todellisuudesta ja kyvytön tekemään todellisia uudistuksia. Näin populistit saavat tarvitsemansa pelitilan ja mahdollisuuden nousta valtaan.

EU:lla on selkeät askelmerkit uuteen kriisiin. Veikkaan näin käyvän jo ensivuoden aikana. Todennäköisesti ongelmiin tullaan tarjoamaan samoja vanhoja ratkaisuja, mitkä entisestään pahentavat tilannetta ja antavat edelleen lisää tilaa populisteille.

Käsittääkseni mikään imperiumi ei ole tehnyt korjausliikettä, ennen lopullista sortumistaan, eikä EU tehne tässä mitään poikkeusta.

Käyttäjän HarriRautiainen kuva
Harri Rautiainen

Piti oikein Wikipediasta tarkastaa kahvilan historiaa;
vierailivathan siellä myös arvostamani kulttuurihistorioitsija Egon Friedell ja Theodor Herzl, Israelin perustaja.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Miten se ilmiö, että historia toistaa itseään, voi olla mahdollinen tai varma?

Viimeiset 250 vuoden ajan teknologian ja kulttuurin kehitysvauhti on ollut ihmiskunnassa todella nopeaa. Väistämättäkö kaikki samat jutut nyt toistuu hieman eri muodossa, vaikka teknologia, tietämys ja kulttuuri ovat muuttuneet niin paljon?

Käyttäjän heke kuva
Heikki Paananen

Ihminen ei kuitenkaan ole muuttunut mihinkään. Sen vuoksi (ihmisen) historia kykenee toistamaan itseään.

Yksi tekijä, joka estää maailmansotaskaalaisia konflikteja on ristiinomistus.

Toimituksen poiminnat